2019
Turtiainen, Riikka
Leikitäänkö kampaajaa? Digitaalinen koskettaminen ASMR-roolileikkivideoissa Journal Article
In: Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu, vol. 32, iss. 3, pp. 26-45, 2019, ISSN: 2343-399X.
Abstract | Links | Tags: ASMR, Digitaalinen kulttuuri, Kehollisuus, YouTube
@article{Turtiainen2019,
title = {Leikitäänkö kampaajaa? Digitaalinen koskettaminen ASMR-roolileikkivideoissa},
author = {Riikka Turtiainen},
doi = {10.23994/lk.87956},
issn = {2343-399X},
year = {2019},
date = {2019-12-06},
urldate = {2019-12-06},
journal = {Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu},
volume = {32},
issue = {3},
pages = {26-45},
abstract = {ASMR on lyhenne sanoista Autonomous Sensory Meridian Response. Ilmiöllä tarkoitetaan erilaisten aistiärsykkeiden eli triggereiden aikaansaamia, tahdosta riippumattomia, miellyttäviä ja rauhoittavia aistielämyksiä. Joillakin ihmisillä nämä ääni- ja visuaaliset ärsykkeet (lähikuiskaukset, naputtelut, rapistelut ja hitaat käsiliikkeet) aiheuttavat ”kylmien väreiden” kaltaista kihelmöintiä, jonka kuvataan kulkeutuvan pään takaosasta selkärankaa pitkin muualle kehoon. Tässä artikkelissa analysoin YouTubessa viime vuosina suosituiksi muodostuneita ASMR-roolileikkivideoita, joissa vloggaajat ovat tarinallistaneet triggereiden tuottamisen esittäessään esimerkiksi kampaajia, kosmetologeja ja lääkäreitä. Olen kiinnostunut siitä, miten näissä ASMR-roolileikkivideoissa luodaan koskettamisen illuusio.
ASMR-videoita on tutkittu terapeuttisina teknologioina sekä affektiteorioihin ja haptiseen mediatutkimukseen tukeutuen. Itse asetan ilmiön leikintutkimuksen viitekehykseen tarkoituksenani osoittaa, että videot on mahdollista nähdä fyysisen leikin digitaalisena ilmenemismuotona. Analysoin videoita niiden lähiluennalla, mutta tutkimuksessani voi nähdä myös piirteitä auto- ja aistietnografisesta lähestymistavasta. Analyysini perusteella digitaalisen kosketuksen voi ASMR-roolileikkivideoiden kohdalla nähdä muodostuvan aistien synestesian, kehollisen tietämisen ja mielikuvituksen yhteisvaikutuksesta.
Let’s play hairdressers? Digital touch in ASMR role play videos
ASMR is an acronym for Autonomous Sensory Meridian Response, which is an autonomous, pleasurable and calming feeling accompanied by a tingling sensation that begins on the scalp and moves down the back of the neck and spine. It is caused by specific auditory or visual stimuli, which are called triggers (close whispering, tapping, rustling, and slow hand movements). In this article, I analyse the popular video category of ASMR role plays in YouTube. In these role play videos vloggers are performing triggers for instance as haidressers, cosmetologists, and doctors. I am interested in finding out how they are creating an illusion of touch.
ASMR videos have been studied as therapeutic technologies and in the context of affect theories and haptic media studies. By applying play theory to understandings of ASMR role plays, my aim is to point out that they can be seen as a digital manifestation of physical play. My methodological approach consists of close reading of the videos but I have also utilized auto-ethnography as sensory participation. According to my analysis, the digital touch consists of synaesthesia, bodily knowledge, and imagination.},
keywords = {ASMR, Digitaalinen kulttuuri, Kehollisuus, YouTube},
pubstate = {published},
tppubtype = {article}
}
ASMR on lyhenne sanoista Autonomous Sensory Meridian Response. Ilmiöllä tarkoitetaan erilaisten aistiärsykkeiden eli triggereiden aikaansaamia, tahdosta riippumattomia, miellyttäviä ja rauhoittavia aistielämyksiä. Joillakin ihmisillä nämä ääni- ja visuaaliset ärsykkeet (lähikuiskaukset, naputtelut, rapistelut ja hitaat käsiliikkeet) aiheuttavat ”kylmien väreiden” kaltaista kihelmöintiä, jonka kuvataan kulkeutuvan pään takaosasta selkärankaa pitkin muualle kehoon. Tässä artikkelissa analysoin YouTubessa viime vuosina suosituiksi muodostuneita ASMR-roolileikkivideoita, joissa vloggaajat ovat tarinallistaneet triggereiden tuottamisen esittäessään esimerkiksi kampaajia, kosmetologeja ja lääkäreitä. Olen kiinnostunut siitä, miten näissä ASMR-roolileikkivideoissa luodaan koskettamisen illuusio.
ASMR-videoita on tutkittu terapeuttisina teknologioina sekä affektiteorioihin ja haptiseen mediatutkimukseen tukeutuen. Itse asetan ilmiön leikintutkimuksen viitekehykseen tarkoituksenani osoittaa, että videot on mahdollista nähdä fyysisen leikin digitaalisena ilmenemismuotona. Analysoin videoita niiden lähiluennalla, mutta tutkimuksessani voi nähdä myös piirteitä auto- ja aistietnografisesta lähestymistavasta. Analyysini perusteella digitaalisen kosketuksen voi ASMR-roolileikkivideoiden kohdalla nähdä muodostuvan aistien synestesian, kehollisen tietämisen ja mielikuvituksen yhteisvaikutuksesta.
Let’s play hairdressers? Digital touch in ASMR role play videos
ASMR is an acronym for Autonomous Sensory Meridian Response, which is an autonomous, pleasurable and calming feeling accompanied by a tingling sensation that begins on the scalp and moves down the back of the neck and spine. It is caused by specific auditory or visual stimuli, which are called triggers (close whispering, tapping, rustling, and slow hand movements). In this article, I analyse the popular video category of ASMR role plays in YouTube. In these role play videos vloggers are performing triggers for instance as haidressers, cosmetologists, and doctors. I am interested in finding out how they are creating an illusion of touch.
ASMR videos have been studied as therapeutic technologies and in the context of affect theories and haptic media studies. By applying play theory to understandings of ASMR role plays, my aim is to point out that they can be seen as a digital manifestation of physical play. My methodological approach consists of close reading of the videos but I have also utilized auto-ethnography as sensory participation. According to my analysis, the digital touch consists of synaesthesia, bodily knowledge, and imagination.
ASMR-videoita on tutkittu terapeuttisina teknologioina sekä affektiteorioihin ja haptiseen mediatutkimukseen tukeutuen. Itse asetan ilmiön leikintutkimuksen viitekehykseen tarkoituksenani osoittaa, että videot on mahdollista nähdä fyysisen leikin digitaalisena ilmenemismuotona. Analysoin videoita niiden lähiluennalla, mutta tutkimuksessani voi nähdä myös piirteitä auto- ja aistietnografisesta lähestymistavasta. Analyysini perusteella digitaalisen kosketuksen voi ASMR-roolileikkivideoiden kohdalla nähdä muodostuvan aistien synestesian, kehollisen tietämisen ja mielikuvituksen yhteisvaikutuksesta.
Let’s play hairdressers? Digital touch in ASMR role play videos
ASMR is an acronym for Autonomous Sensory Meridian Response, which is an autonomous, pleasurable and calming feeling accompanied by a tingling sensation that begins on the scalp and moves down the back of the neck and spine. It is caused by specific auditory or visual stimuli, which are called triggers (close whispering, tapping, rustling, and slow hand movements). In this article, I analyse the popular video category of ASMR role plays in YouTube. In these role play videos vloggers are performing triggers for instance as haidressers, cosmetologists, and doctors. I am interested in finding out how they are creating an illusion of touch.
ASMR videos have been studied as therapeutic technologies and in the context of affect theories and haptic media studies. By applying play theory to understandings of ASMR role plays, my aim is to point out that they can be seen as a digital manifestation of physical play. My methodological approach consists of close reading of the videos but I have also utilized auto-ethnography as sensory participation. According to my analysis, the digital touch consists of synaesthesia, bodily knowledge, and imagination.
Tuuri, Kai; Peltola, Henna-Riikka
Building Worlds Together with Sound and Music: Imagination as an Active Engagement Between Ourselves Book Section
In: Grimshaw-Aagaard, Mark; Walther-Hansen, Mads; Knakkergaard, Martin (Ed.): The Oxford Handbook of Sound and Imagination, pp. 345-358, Oxford University Press, 2019, ISBN: 978-0-19-046016-7.
Abstract | Links | Tags: ASMR, Culturesphere, Ecosphere, Embodied experience, Enactive imagining, Human-music interaction, Kinesphere, Metaphor, Narrative
@incollection{Tuuri2019,
title = {Building Worlds Together with Sound and Music: Imagination as an Active Engagement Between Ourselves},
author = {Kai Tuuri and Henna-Riikka Peltola},
editor = {Mark Grimshaw-Aagaard and Mads Walther-Hansen and Martin Knakkergaard},
url = {http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-201908273934},
doi = {10.1093/oxfordhb/9780190460167.013.17},
isbn = {978-0-19-046016-7},
year = {2019},
date = {2019-09-26},
booktitle = {The Oxford Handbook of Sound and Imagination},
pages = {345-358},
publisher = {Oxford University Press},
abstract = {By conforming to the enactive approach to human cognition, and by adopting the Tia DeNora’s concept of human–music interaction as an “in-action” perspective, Kai Tuuri and Henna-Riikka Peltola explore socially extended imagining with sounds and music. This is done through a question of how “shared places” of imagining with sound are established and maintained. Defining the activity of imagining as an essentially dynamic and generative process that takes place in a social reality, the authors propose that the processes of imagining are not only individual but also become exhibited and jointly engaged in social dialogues as well. By first discussing the theoretical foundations of this shared imagining with sound, then by examining two case examples, the authors focus on the ways that imagination—as a joint active engagement—becomes shared in an interaction between individuals.},
keywords = {ASMR, Culturesphere, Ecosphere, Embodied experience, Enactive imagining, Human-music interaction, Kinesphere, Metaphor, Narrative},
pubstate = {published},
tppubtype = {incollection}
}
By conforming to the enactive approach to human cognition, and by adopting the Tia DeNora’s concept of human–music interaction as an “in-action” perspective, Kai Tuuri and Henna-Riikka Peltola explore socially extended imagining with sounds and music. This is done through a question of how “shared places” of imagining with sound are established and maintained. Defining the activity of imagining as an essentially dynamic and generative process that takes place in a social reality, the authors propose that the processes of imagining are not only individual but also become exhibited and jointly engaged in social dialogues as well. By first discussing the theoretical foundations of this shared imagining with sound, then by examining two case examples, the authors focus on the ways that imagination—as a joint active engagement—becomes shared in an interaction between individuals.